lauantai 27. toukokuuta 2017

Miten puhe muuttuu äitiyden myötä?


Moni asia muuttuu lapsen myötä. Olisin osannut aikaisemmin luetelle, että unirytmi muuttuu, samoin spontaanius katoaa. Sen sijaan en osannut arvata, että kuinka paljon oma puhe muuttuu.

1. Äiti/me: Riippuen siitä kenelle puhutaan, käytetään nimitystä äiti tai me. Vauvalle puhutaan äitinä, muille meistä. "Äiti on tässä näin!" Kysyttäessä huomisia suunnitelmiani, vastaus tulee monikossa "meillä on pilatesta".

2. Oman tekemisen selostaminen: "Äiti valikoi jotkut kivat vaatteet", "äiti tässä tyhjää astianpesukonetta", "äiti värittää nyt"... Ihan kaikki tulee selostettua, vaikka se tuskin lisää vauvan ymmärrystä päivän tapahtumista.

3. Sanojen unohtaminen: Ihan yksinkertaisten keskusteluiden käyminen voi olla välillä hankalaa, kun sanat vain katoavat. "Se viileä juttu, johon laitat ruokaa", entisessä elämässä olisin toki puhunut jääkaapista.
Myös kirjoittaminen tuntuu haastavalta. Luultavasti moni alakouluikäinen tuottaa värikkäämpää tekstiä. (Aluksi edellinen lause kuului seuraavasti: Myös kirjoittaminen tuntuu haastavalta, kun tuntuu, että kirjoittaa samalla tavalla kuin lapsi. Eh...)

4. Aiheet supistuvat: Kun päivät pyörivät vain yhden asian ympärillä, vaikuttaa se tietenkin myös juttuaiheisiin. Kerran toki havahduin siihen, että selostin Selviytyjien vehtailuja suu vaahdossa. Ehkä jatkossakin pysyn vain suosikkiaiheessa, vauvassa.

5. Toisto lisääntyy: Syy on osittain edellisessä kohdassa ja osittain siinä, ettei vain muista mistä on jo puhunut.

Oma onni tietenkin, etten ennenkään puhunut pohtivasti politiikasta tai tarinoinut taitavasti tieteestä.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Leivontapakkomielteitä

Olen viime aikoina innostunut taas oikein kunnolla leipomisesta. Syitä tähän on pari. Ensinnäkin himoitsen kaikkea makeaa tällä hetkellä ihan epäterveellisen paljon. Toinen hyvä syy on se, että vauva rauhoittuu uunin hurinaan. Ensimmäisen syyn voisin jo unohtaa, mutta sokerihammas on liian himokas.

Leipominen on tällä hetkellä melkein pakkomielteistä. Tai ehkä ennemminkin suunnittelu on pakkomielteistä. En esimerkiksi pysty nukkumaan, kun mietin millaisia kakkuja haluaisin tehdä. Epäonnistuneita, jos äitienpäiväkakkua katsotaan.

Kuvan yksisarvismuffineja himoitsin pari viikkoa. Lopulta sain jotain väkerrettyä, vaikka sateenkaarikuorrute jäikin tekemättä. Lisäksi sarvi on enemmänkin tuollainen fallossymboli, joten metsään mentiin tälläkin kertaa.

Leipomisen puolesta puhuu myös tulevaisuuden tavoite. Häpeilemättä haluan olla paras futisäiti. Pestä kaikki ruohotahrat, järjestää pillimehusponssit lähikaupasta ja leipoa muutakin kuin mokkapaloja. Sitä ennen tosin olisi hyvä opetella tekemään edes ne mokkapalat kunnolla.

Tällä hetkellä suurinta kuumotusta aiheuttaa donitsit. Kaveri meni vielä mainitsemaan, että hänellä on jo donitsipelti. Odotan innolla ja jännityksellä donitsikuvia, koska sitten viimeistään sorrun minäkin ostoksille. Viime yön selasin jo Pinterestiä kuorrutteet mielessä.

Makeaa viikonloppua!

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Älä sano näitä itkuisen vauvan vanhemmille

Vauvat itkevät. Se on yleinen tieto, ei mitään pimitettyä äititietoutta. Toiset vauvat itkevät vähemmän ja toiset hieman enemmän. Meillä on tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluva vauva. Onneksi meilläkin alkaa nyt hieman itkut helpottaa. Ainakin iltojen kolmen tunnin huutomaratonit ovat puolittuneet ja päivälläkin naurattaa.


Kaikenlaista lohdutusta ja hyvää tarkoittavaa olen saanut kuulla. Yksi lääkäri sanoi rehellisesti, että jatkuva itku on raastavaa, mutta se pitää vain kestää. Listasin nyt muutamia lausahduksia, jotka eivät välttämättä auta tilannetta. Ja tiedän kyllä, ettei kukaan näillä sanoilla halua loukata, en minäkään.

Joo, meillä on ihan samanlaista - Vertaistuki on tosi jees, mutta jos on juuri kertonut vauvasta, joka nukkuu yössä yhdeksän tuntia putkeen ja herää hymyillen, kannattaa olla hiljaa. Pitkään en oikeasti uskonut, että vauvat voisivat herätä hymyillen. Nyt alan kuitenkin uskoa siihen, sillä meidän vauvakin jo kolmena aamuna herännyt naureskellen.

Nythän se on ihan hiljaa - Ei tämäkään onneksi 24/7 huuda. Huonoina päivinä pysyn mieluiten kotona.

Kaikki vauvat itkee - Vähän sama kuin "hauki on kala". Niinhän vauva itkee, se on aluksi ainoa tapa ilmaista tarpeista. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan itke yhtälailla, toiset ovat itkuisempia kuin toiset.

Ootko koittanu jo tätä, se auttaa aina - Vauvat ovat erilaisia, eikä kaikille toimi samat keinot. Universaalia ehdottoman varmaa keinoa helpottaa itkuisuutta ei vain ole. Ja kyllä, olen esimerkiksi rintaraivoitkuun koittanunt pimeässä kylppärissä yhdellä jalalla seisomista, laulamista ja samalla imettämistä.

Kyllä tutti nyt helpottaisi asiaa - Kaikki vauvat eivät voi tai opi syömään tuttia.

Sen sijaan asioita, joita kannattaa sanoa:

Toin sulle kahvia. Ja suklaalevyn - Kiitos! Valitettava tosiasia tietenkin, että joidenkin vauvojen mahakipuja ja itkuisuutta lisäävät juurikin kahvi ja suklaa.

Lähden vauvan kanssa kävelylle, nin sä voit mennä nukkumaan - Tämä on yksi kauneimpia lauseita, joita olen kuullut.


Kuva liittyy tekstiin: kun vauva nukkuu tyytyväisenä päikkäreitä, äiti ei suinkaan lepää. Hän nauttii hiljaisesta tuhinasta ja järjestelee kahvipapuja...

torstai 4. toukokuuta 2017

Kuulumisia

Kai sitä kerran kuukaudessa voi hieman kuulumisia päivittää. Tekisi mieli kysyä, että missä välissä oli huhtikuu ja milloin nurmikot alkoivat vihertää. Juurihan oli maaliskuu. Säästä ja ajasta puhuminen on kuitenkin tylsää.


Sen verran puhutaan ajasta, että ensi viikolla vauva täyttää kolme kuukautta. Kuulostaa hurjalta ja samalla helpottavalta. Minulle on sanottu useampaan kertaan, että kolmen kuukauden kohdalla helpottaa. Jos nämä muutamat viime päivät peilaavat yhtään tulevaa, voin allekirjoittaa tuon väittämän täysin.

Ehkä kysytyin kysymys on "miten teillä nukutaan". Noh, viime yönä nukuttiin lähemmäs kuusi tuntia putkeen. Tai ainakin niin, etten minä herännyt. Se on noin kolme kertaa pitempi pätkä kuin aikaisemmin. Tulee tavaksi tai ei, se tuntuu oikein hyvältä.

Toinen merkittävä asia on leikkimatosta innostuminen. Vauva jaksaa olla pienen hetken ihan itsekseen! Siinä ajassa ehtii tehdä aamupalan ja toisinaan jopa syödä sen. Nämä taitaa olla niitä asioita, joita arvostaa vasta kuin ne kokee itse. Pahoittelut siis, jos muita ei kauheasti kiinnosta joku leikkimaton apinan ihannointi.

Meidän arkea on helpottanut ja muokannut ajan lisäksi maidottomuus. Oma ruokavalio meni uusiksi ja vauvan olo on helpottanut. Itse asiassa myös oma kroppa on voinut paremmin. Olenkin jälleen innostunut kokeilemaan keittiössä uusia asioita. Esimerkiksi kuvan minimuffinit ovat maidottomia. Kun taas pääsen kirjoittamaan, kerron enemmän maidottomuudesta. Eli varmaan sitten kesäkuussa.

Muutenkin tuo postausideoiden lista vain kasvaa: elämää osastolla, vauva-arjen hyödykkeet, kuinka toimia itkuisen vauvan vanhempien kanssa, kokemuksia raskausmyrkytyksestä, yksinäinen äiti, huono äiti, kasa ruokakuvia, liikunta raskauden jälkeen... Siinä jollekin muutama idea, jos en itse ehdi kirjoittamaan.

Nyt ajattelin koetella onneani ja katsoa, että mitä ehdin vielä syödä ennen päikkäreiden päättymistä.