tiistai 10. tammikuuta 2017

Mitä tekisin toisin raskausaikana?

Meillä oli eilen synnytysvalmennus. Varsinaisesti uutta tietoa valmennus ei tarjonnut, mutta konkretisoi tosiseikan, että tässä ollaan kohta puoliin oikeasti synnyttämässä. Tähän mennessä ajatus on ollut kaukainen, eikä ole tuntunut koskettavan omaa elämää. Tietty raskauden aikana on miettinyt, että kai tämä kehonvaltaaja joskus ja jotenkin ulos tulee. 

Samalla valmennus sai tajuamaan, kuinka nopeasti aika onkaan kulunut! Vastahan sitä teki positiivisen testin ja hykerteli, kun kukaan muu ei tiennyt suurta salaisuutta. Odotusaika on mennyt todella nopeasti. Välillä en ole voinut olla miettimättä, että mitä asioita tekisin toisin. Jossittelu ja harmittelu ei tietenkään auta, ihan hyvin näinkin on mennyt. 

Tein silti listan muutamista asioista, jotka tekisin nyt toisin. Ehkä näistä on vinkkejä tuoreille odottajille (kohta kolme!!).

Lepo on tärkeää.

1. Minä itse. Kuulostaa kirjoitettuna kamalalta, mutta olisin itsekkäämpi. Raskaus on kuitenkin ainutlaatuinen kokemus elämässä. Voi olla, että tämän jälkeen en enää koe raskautta. Tai jos koen, ei se ole enää ensimmäinen kerta, jolloin kaikki asiat ovat uusia ja ihmeellisiä (ei sillä, että olettaisin kaikkien raskauksien noudattavat samaa kaavaa). Miksi siis ei ottaisi siitä kaiken irti, niin ilot kuin huoletkin?
Jos nyt tekisin asioita toisin, olisin todellakin itsekkäämpi. Sanoisin asioille ”ei”, silloin kun oikeasti sitä tarkoitan. En kuluttaisi vähäistä energiaa ja aikaa epäkiitollisiin asioihin. En kuuntelisi toisten loukkaavia sanoja tai ainakaan antaisi niiden vaikuttaa niin paljoa omaan mielialaan. Joskus pitää nieleskellä, mutta kaikkea kakkaa ei tarvitse kestää. Keskittyisin omaan hyvinvointiin.
En pidä itsekeskeisistä ihmisistä, mutta terve itsekkyys on joskus paikallaan. En siis tarkoita itseä korostavaa itsekkyyttä, vaan itsestä välittämistä ja arvostamista. Eikä sitä raskaana oikeastaan ole itsekäs, jos keskittyy omaan hyvinvointiin. Siinä vaikuttaa samalla niin paljon pieneen ihmisalkuun. 

2. Lepo. Aikuisenakin voi nukkua päikkäreitä tai edes hetken hengähtää sohvalla. En vain ole antanut itselle tähän kunnolla mahdollisuutta. Jos eksyn sohvalle, poden huonoa omatuntoa. Niin paljon olisi muitakin hommia tehtävänä. Vaikka ihan oikeasti, mihin ne tiskit muka karkaisivat sillä välin? Villakoirat korkeintaan lisääntyvät, mutta ei huusholli muutamiin päikkäreihin kaadu.
Monissa oppaissa, sovelluksissa ja neuvolassa korostetaan levon ja rentoutumisen tärkeyttä. Rentoutuminen on asia, jota kannattaa opetella. Itsellä siinä on vielä haastetta. Toivottavasti viimeistään äitiyslomalla osaisin hetken ottaa rennommin.

3. Dokumentaatio. Ihan vinkkinä kaikille, kirjoittakaa ja kuvatkaa asiat silloin kuin ne tapahtuvat. Itse kuvittelin muistavani kesän tuntemukset vielä elokuussa, mutta väärässä olin. Aloitin kirjoittamisen viikolla 15, eikä silloin enää muistanut alkuraskauden tapahtumia. Lisäksi oikean fiiliksen saisi parhaiten ikuistettua juuri tapahtuma-aikaan.
Nyt olen myös hieman kateellisena katsellut muiden vatsakuvakoosteita. Olisi itsekin voinut ottaa joka viikko uuden kuvan, mutta siinä hetkessä asia tuntui tyhmältä. 

Nämä ovat tietty kaikki sellaisia asioita, joihin voisi keskittyä ihan normaalissakin arjessa. Ehkä selfieitä ei tarvi joka päivä räpsiä, mutta oma hyvinvointi on panostamisen arvoinen asia. Niin henkinen kuin fyysinenkin.

Vielä on kuitenkin viikkoja jäljellä, joten jossittelu loppuu nyt. Aion aloittaa rentoutusharjoitukset jo tänään ja huomenna nautin päikkäreistä hyvällä mielellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti