keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Mitä odotan raskauden jälkeen?

Olin jo kirjoittamassa talviraskauden hyviä puolia, kunnes realismi iski naamalle. Piti lähteä koiran kanssa ulkoilemaan pakkaseen, eikä mulle tietenkään mahdu enää mikään lämpökerrasto saati toppahousut. Vilu tuli sekä ulkoiluttajalle että koiralle. Eipä ole meidän Elsa mikään Frozen-prinsessa.

Pakkasen puremana päätinkin listata asioita, joita odotan raskauden jälkeen. Tietenkin odotan vauvan tapaamista ja häneen tutustumista, uutta arkea ja äitiyttä. Mutta on ihan konkreettisiakin asioita, joita odotan.


Hotelliaamupala, ilman ruokarajoituksia.

Salmiakki ja lakritsi. Miten voikaan kaivata jotain herkkua näin paljon? Kenenkään ei tarvitse tuoda onnittelukukkia keväällä, lakupötkö riittää.

Liitoskipujen loppuminen. Muut krempat menee, mutta liitoskivut vaikeuttaa kaikkea liikkumista ja liikkumattomuutta. Lääkäri sanoi näiden loppuvan ”sitten joskus raskauden jälkeen”, sitä päivää odotan. Voi myös olla, että siihen päivään mennessä lantio on niin löystynyt, että muljahtaa kokonaan pois paikaltaan.

Ruokarajoitusten päättyminen. Ei minulle itselle ole ollut ongelma vältellä tiettyjä kaloja (paitsi jouluna) tai juustoja, mutta onhan se vaikeuttanut monia asioita. On hieman jopa noloa mennä ravintolaan ja tiedustella kaikki ruoan alkuperästä. En halua olla haastava asiakas. Enkä myöskään halua vaivata kavereita, jotka joutuvat miettimään fetan kelpoisuutta. Ihan kuin mun kasvisyönti ei jo muutenkin laittaisi rajoituksia.

Laajempi vaatekaappia. Tällä hetkellä ainoa laaja asia on vatsa. Kierrätän päivästä toiseen muutamia samoja paitoja. Lähinnä huivia (harmaa tai ruskea) vaihtamalla luon uusia asuja. Luultavastihan vaatekaappi tulee vielä supistumaan entisestään seuraavien viikkojen aikana.

Kahvi. Saahan sitä nytkin juoda päivässä enemmän kuin normaalistikaan joisin. Silti koen kahvista syyllisyyttä, vaikka juonkin tavallista suodatinkahvia vain puoli kuppia päivässä. Enkä edes sitäkään määrää joka päivä. 

Ratsastus. Heppatyttö kaipaa tallille. Realistinen tavoite ratsastukselle lienee kuitenkin vasta vuoden 2018 puolella. Pitää vain ängetä kavereiden mukaan tallille heppoja rapsuttamaan.

Vaikka odotettavia asioita onkin listaksi asti, toivon silti, että vauva malttaa olla kyydissä vielä parisen kuukautta. Ehtii lakua syödä myöhemminkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti