keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kuulumisia

Ennen blogia tein muutamia periaatteita:

  1. Ei yli kahden päivän postaustaukoja. Haluan ylläpitää rutiinia kirjoittamisessa ja venyneet tauot tekevät aloittamisesta vaikeampaa.
  2. Ei kahta samaa aihetta peräkkäisissä postauksissa. Tämä on tietty harmi, kun luonnokset pursuavat vain ruokakuvia.
  3. Ei paineita tai pakkoa, vain fiilistä. Luonnollisesti tämä lausahdus kumoaa kaksi edellistä periaatetta.


Tänään mulle tuli olo, että haluan vain jaaritella. Kahden päivän postaustauko -sääntökin tuli rikottua, joten nyt on hyvä jatkaa vain fiiliksellä. Tuli muuten periaatteista mieleen, että olen listannut muutamia periaatteita äitiyteen liittyen. Koska kaikesta kokemattomana on hyvä listata nyt asioita, joita ei ainakaan tule tekemään. Samalla kuitenkin tietää, että parin vuoden päästä nauraa nykyiselle itselleen, kun lapsi pelaa iPadilla kolmatta tuntia naama täynnä suklaata ja itse lappaa einespinaattilättyjä kylmänä. Mutta kyllähän sitä hienoja periaatteita tulee olla.

Periaatteista joskus myöhemmin lisää, nyt ihan vain kuulumisia ja täysin irrallisia ajatuksia.

(Alku)raskauden megalomaaninen väsymys on täällä taas. Päässä liikkuu tällä hetkellä ehkä kaksi aivosolua, sillä muut ovat menneet nukkumaan. Taitavat herätä seuraavan kerran vasta vuosien kuluttua elleivät muumioidu kokonaan.

Aivosolut löysivät tänään toisensa yhden kerran. Silloinkin paistoin miehelle jauhelihaa ja aloin miettimään, että millainen ruokavalio meidän lapselle tulee. Itse olen kasvissyöjä. Lähtökohtaisesti haluan lapsen syövän monipuolisesti ja terveellisesti, liikoja nirsoilematta. Antaako oma "nirsoilu" lihan suhteen kuitenkin huonon mallin? Miten perustelen hänelle, että kaikkea pitää maistaa vaikka äiti ei itse niin tee? Tai jos lapsi ei haluakaan syödä lihaa ja syötän hänelle normaalia enemmän papuja, pitävätkö kaikki minua tiukkapipoisena ituhippi-äitinä, joka aivopesee lastaan?

Ostin Elsalle talvitöppöset, etteivät tassut palele niin paljoa. Eilen oli kovempi pakkanen, joten hän sai tossut jalkaansa. Ei arvostanut. Sen sijaan minä olen nauranut vielä tänäänkin videolle, jossa Elsa yrittää loikkia tossut tassuissaan. Hulvaton. (Ennen tätä koiraa en oikein ymmärtänyt koirien pukemista. Nyt sen sijaan ymmärrän, että joitakin on pakko suojata pakkaselta. Balettipukua en kuitenkaan ole ostamassa.)

Shoppailin myös joulujuttuja. Muutama koristetyyny sohvaa täyttämään ja kuusenkoristeita sitäkin enemmän. Joulukuusta ei vielä ole, enkä tiedä kuinka sellainen tulee juttuun Elsan kanssa. Haluan kuitenkin yrittää.

Joulusälästä innostuneena aloin suunnitella pikkujouluja ja joululle menua. Niin paljon reseptejä ja niin vähän aikaa! Jotkut viisaat tietenkin tekevät jouluruokia koko kuukauden, mutta itsellä menee puolet ajasta pelkästään suunnitteluun. Aattona olen kuitenkin aivan ehdottamasti äidin perinteisen herkkupöydän ääressä.


Nyt ihan tosissani harkitsen nukkumista. Olen jälleen askeleen lähempänä mummoelämää.

2 kommenttia:

  1. Elsa siinä niin söpönä suojelee Minni-pantaa. Periaatteita ja tavoitteita pitää aina olla, eihän niitä vois muuten rikkoa tai kumota! Ja suunnittelu on parasta, vähän niinkuin haaveilu. Sit kun vielä saa toteutettua kaiken (tai edes osan..), tulee voittajafiilis. Mäkin suunnittelen jouluruokia, saa nähdä kuinka paljon jää vaan suunnitelmaks. :D Lahjat mulla on kaikki, ja kuusi koristeltu. Kissat antaa nykyään sen olla rauhassa, mitä nyt juo vettä kuusenjalasta..Kuvittelee ilmeisesti olevansa "villikissoja metsässä"..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot kyl jo sit tosi hyvällä mallilla joulun suhteen! Mä kun laitoin jouluisemmat sohvatyynyt, niin toi yks terroristi oli riepottamassa niitä heti lattialle. Eli sitä kuusta mielenkiinnolla odotan... :D Ja siis varmasti vesi maistuu paremmalle pienellä kuusiaromilla maustettuna!

      Poista