torstai 22. joulukuuta 2016

Joulun haaste


Törmäsin hauskaan joulu-haasteeseen, johon oli itsekin pakko tarttua. 

On joulun aika, mitä luet?
Mulla ei ole jouluisin mitään erityistä tarvetta lukea erikseen joulukirjaa. Tällä hetkellä mulla ei ole mikään romaani kesken, mutta raskautta käsitteleviä kirjoja on parikin. Ajattelin myöhemmin tehdä kirjasuosituksista postauksen. Välipäivinä ajattelin lukea kaverin kirjoittaman kirjan!

Suosikkijoululeffa?
Vähän sama kuin kirjoissa, ei jouluna tarvitse erikseen katsoa joululeffoja. Raukkautta vain on hyvänmielen joululeffa.

Missä vietät mieluiten juhlapyhät?
Toistaiseksi on ollut vain yksi ja oikea paikka viettää joulua, porukoiden luona. Tänä vuonna mennään sinne aattona, mutta ensimmäistä kertaa ikinä  en jää sinne aattoillaksi. Ajellaan takaisin kotiin nukkumaan, mutta varmaan vielä joulupäivänä mennään takaisin.

Lempijoululaulu?
Michael Bubblen joululevy toimii. Myös vanhat ja vähän surulliset suomalaiset joululaulut ovat kauniita. 

Milloin avaatte lahjat?
Ruoan jälkeen eli yleensä kuuden aikaan.

Osaatko nimetä kaikki joulupukin porot?
En, mutta muistan nähneeni jonkun leffan, jossa ne on lueteltu. Riittääkö se?

Mitä joulun traditiota odotat eniten tänä vuonna?
Kyllä se on joulupöytä!

Oikea vai feikki joulukuusi?
Oikea tietenkin. Vähänhän se varisee, mutta haluan oikean tuoksun.


Rehellisesti: onko lahjojen antaminen vai niiden saaminen parempaa?
Normaalisti vastaisin ihan rehellisesti, että antaminen. Nyt kun lahjattomaksi sovittu joulu muuttuikin yllättäen "ehkä sitten lahjoja"-jouluksi, iski pieni stressi. Etenkin kun on kolmatta päivää kuumetta ja joudun oikeasti lähtemään huomenna ostoksille! Mistähän löytäisi sopivan zen-mielen?

Oudoin saamasi lahja?
En kyllä äkkiseltään keksi mitään outoa? 

Millainen lahjojen paketoija olet?
Mielikuvissa teen kauniita ja toisiinsa sopivia paketteja. Todellisuudessa osaan pakata vain kirjoja ja pelejä. Tänä vuonna jatkan korteissa käyttämää kierrätystä eli käytän kaikkia vanhoja pakkausmatskuja. 

Miltä perinteinen joulupaitasi näyttää?
Mulla ei ole perinteistä joulupaitaa! Tänä vuonna laitan jotain, joka vaan mahtuisi päälle.

Ihanin joulumuistosi lapsuudesta?
Mun mielestä on aina ollut ihanaa, että vaikka aamulla meillä on ihan kaaos ja kaikki stressissä, joulurauhan julistukseen mennessä kaikki rauhoittuvat. Eikä sen jälkeen riidellä.

Oletko koskaan tehnyt piparkakkutaloa?
En ole tehnyt, eikä luultavasti hermot riittäisi.

Suosikkipuuhasi joululomalla?
Ihan vain olla ilman aikataulua. Monta vuotta siihen on kuulunut kirja ja suklaa, mutta nyt en ole pariin vuoteen saanut kirjaa joululahjaksi. Onneksi tänä vuonna olen itse valmistautunut.

On jouluaatto, mitä lasissasi on?
Tänä vuonna sieltä löytynee ihan vettä.


Jos voisit ostaa ainoastaan yhden lahjan tänä vuonna, kuka sen saisi?
Varmaan äiti, joka tykkää lahjoista. Muut eivät välitä niin paljoa.

Mitkä värit tekevät joulusi?
Aikaisemmin kulta ja punainen, mutta tänä vuonna hopea ja valkoinen. Lisäksi vihreä joulukukkien ja kuusen muodossa. Pari punaista tyynyäkin löytyy.

Mistä jouluperinteistä et pidä tai mitkä skippaat vuosittain?
Meidän perheessä ei ole epämieluisia jouluperinteitä. Miksi tehdä jotain vain perinteen vuoksi, jos siitä ei kukaan edes nauti?

Oletko viettänyt joulua muualla, kuin kotimaassasi?
Joulu kuuluu viettää kotona eli en ole.

On jouluaterian aika, mitä lautasellasi on?
Paljon laatikoita, rosollia, normaalisti myös kalaa.

Valkoiset vai värikkäät jouluvalot?
Valkoiset!

Mikä on jouluherkkujen suosikkisi?
Porkkanalaatikko, joulutortut ja nyt on joku suuri mieliteko Julia-suklaisiin.

Kummasta pidät enemmän, jouluaatosta vai joulupäivästä?
Meillä joulu on yleensä tarkoittanut jouluaattoa, joten vastaan se. Joulupäivä on tosin rauhallisempi, mutta se tuntuu muille olevan pakkopullaa.

Hieman erilaisempi joulu tulossa, sillä en ole menossa porukoille vielä aatonaattona, enkä jää sinne yöksi. Lisäksi raskaus rajoittaa ruokailua. Juuri nyt pipari+sinihomejuusto kuulostaisi todella hyvältä yhdistelmältä! Onneksi olen vastuussa jälkkäreistä ja kahvitarjoiluista, joten pääsen vähän vaikuttamaan tarjottaviin.

Tämän myötä toivotan kaikille rauhallista ja mieluisaa joulua! Luultavasti huomenna en enää toivotuksia ehdi tekemään, vaan juoksen pitkin kylää tukka putkella lahjojen ja ruokatarvikkeiden perässä. Oikeasti siis vaapun ja mummot jyrää rollaattoreilla, mutta noin ajatuksen tasolla kiirehdin kovasti.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Vaunuviidakossa

Vaunut on iso hankinta ja olen tietoisesti vähän lykännyt niiden pohdintaa. Olen nimittäin täysin epämukavuusalueella niiden suhteen. Yhtenä iltana päätin ”vähän katsella” ja eksyin viidakkoon neljäksi tunniksi. Olen toki lukenut joitain mammablogeja jo ennen omaa raskautta ja muutamat merkit olivat tuttuja. Mallit eivät sitten niinkään, saati ominaisuudet. Eikö riitä, että haluttu neljä pyörää pyörii ja vauva pysyy kyydissä? Kaveri alkoi puhumaan jotain lukittavista etupyöristä ja olin jo aivan sekaisin.

Vaadittavia ominaisuuksia on jonkin verran. Vaunujen pitäisi soveltua kaupunkiin, mutta myös kestää hiekkatiet. Kooltaan niiden pitää mahtua bussiin, mutta mahduttaa kyytiin vauvan lisäksi suuremmatkin ostokset. Ohjattavuuden pitää olla helppoa ja notkeaa, mutta jokaisesta railosta ei pidä horjahtaa. Monikäyttöiset, mutta yksinkertaiset. Käytännölliset, mutta tyylikkäät. Lisäksi paljon sellaisia pieniä ominaisuuksia ja suunnitteluratkaisuja, joita en osaa edes ajatella.

Blogimaailmasta tuttuja merkkejä olivat Bugaboo ja Stokke, reaalimaailmasta Emmaljunga. Näistä kolmesta Emmaljungat eivät saa itsessä aikaan mitään positiivista mielikuvaa, vaikka ilmeisesti erittäin laadukkaat ajopelit ovatkin. Aikoinaan olin vaatekaupassa töissä ja Emmaljungat olivat ne valtavat sotavankkurit, jotka tukkivat aina käytävät ja tiputteli vaatteita lattialle. Ihan tämän muistikuvan vuoksi en vastaavia laivoja halua.

Stoket sen sijaan eivät muotoilultaan innosta. Kävin ajeluttamassa Stokke Trailzeja, mutta mielestäni ne olivat liian isot, juuri sellaiset kolhot vankkurit. Sirompiakin malleja löytyy, mutta ulkonäkö ei tosiaankaan inspiroi. Mikä sekin malli on, jossa vauva näyttää olevan jossain tarjoiluvaunussa ja hoitokassi pyörii koko ajan jaloissa?

Bugaboot ilmeisesti ovat the rattaat! Olen lukenut niistä vain hehkutusta, ulkonäkökin viehättää ja ominaisuudet sopisivat monilta osin omaan käyttöön. Mutta. Sen enempää malleihin syventymättä, olen teilannut Bugaboot kokonaan. 1) Pitäisi lähteä Helsinkiin moisia katsomaan, 2) kaverilta löytyy jo yhdet tosi kivat ja 3) vaunukoppa on todella matalalla. Viimeisin syy on ehkä se ratkaisevin tekijä.

Kun muutamat merkit ovat jo lähtökohtaisesti hylätty, voi keskittyä niihin mitä haluaa. Syksyllä sain pikaesittelyn Cybexin Priam-rattaisiin. Jos materiaan voi rakastua, niin näihin rakastuin ensisilmäyksellä. Niissä sain kaikki loksahti heti kohdilleen. Jokainen Priameja kokeillut varmasti ymmärtää tuon loksahtamisen. Niissä on nimittäin tekninen suunnittelu ja yksityiskohdat viety aivan uudelle tasolle. Tyylistä tinkimättä. Näissä vaunuissa insinööri ja tuotemuotoilija ovat lyöneet ylävitoset kerran jos toisenkin.

Viime viikolla astelin Babystyleen lähes ostoaikeissa. Halusin vielä kokeilla ja pyöritellä Priameja ja ehkä varmuuden vuoksi katsoa vähän muitakin. Sen verran halusin olla järkevä, vaikka paljoa en ymmärtänytkään. Alkuun vaunujen pyörittely tuntui vain vahvistavan ostopäätöstä. Kunnes tarkkaavaisempi kuluttuja sisälläni nosti päätään. Eihän näitä nyt vaan fiiliksellä osteta! En ole erityisen pitkä, mutta selkävaivaisena haluaisin minimoida kumartelua. Priameissa aloin miettimään myös vaunukopan korkeutta. Onko se sittenkin liian matalalla? Tavaratila vaikutti myös pieneltä. Lisäksi työntöaisa oli yllättävän heppoinen, vaikka heilumista perusteltiin ihan pätevänä ominaisuutena. Kysessä on kuitenkin kallis ostos, joten en halua kokea asiasta yhtään epävarmuutta. Lopulta olinkin avoin myös muille vaihtoehdoille.  

Googlatessa törmäsin Britaxeihin useamman kerran. Nämäkään eivät olleet minulle lainkaan tutut entuudesta ja pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että Britaxit olivat ennen Briot. Eipä sillä, että Briotkaan sen tutummat olisi. Lähinnä tulee mieleen ne puiset junaradat.
Olen nyt kuitenkin lukenut paljon hyvää kyseisestä merkistä ja etenkin Go-sarjan vaunuista ja rattaista. Babystylessä pyörittelin nopeasti Go Nextin vaunuja, jotka tuntuivat yllättävän ketteriltä. Tuotekuvauksia lukiessa olen kuitenkin alkanut kallistua Go Bigin puoleen. Täysin en ole näille kuitenkaan myyty, vaikka paljon niissä on hyvää. Vaunukoppa esimerkiksi on hyvällä korkeudella. Ajattelin joulun jälkeen lähteä uusintakierrokselle, joten toivottavasti silloin joku myyjä tekee minusta viisaamman.

Sitä vaan pohdin, että miten joistakin äideistä tulee vaunuhulluja. Tai hulluksihan tässä tuleekin! Mutta olen kuullut, että joillakin saattaa olla jopa viidet vaunut varastossa?! Itse olisin onnellinen, kun edes yhdet löytäisi.

Kaikki kokemukset, vinkit ja suositukset otetaan vastaan!

maanantai 19. joulukuuta 2016

Pikkujoulut ja viikonloppu


Viikonloppuna olin aivan joulufiiliksissä!

Haettiin perjantaina joulukuusi, joka piti tietenkin heti koristella. Ihan vain, että sai koristella sen hetken päästä uudelleen ja hieman eri tavalla. Pieni koira ei aivan ymmärtänyt kuusen funktiota sisällä, saati koristeita. Joulupallot olivat tietenkin hänen uusia leluja, häntä varten valikoituja. Nyt meidän kuusi onkin koristeltu hienosti puolesta välistä alkaen...

Lauantaina pidettiin pienet "pikkujoulut". Vähän ruokaa ja paljon puhetta. Tarkoitus oli tehdä jotain jouluistakin, mutta lopulta pöydässä oli vain erilaisia piirakoita ja dippivihanneksia. Ja joulusuklaata. Onneksi vieraat tuli omien mäkkipussien kanssa ihan tyytyväisinä.
Mun uniaikahan alkaa normaalisti viimeistään klo 22, joten vähän sai panostaa, että jaksoi pitempään. Tässä mitään mammaelämää vietetä, siirrytään suoraan mummovaiheeseen.  (Olin varmaan hyvää seuraa, sori A)

Eilen onnistuin keittämään riisipuuron ilman kummallisia sivumakuja, ei siis palanut pohjaan. Olin mainoksen uhri ja ostin Kiehu-maitoa. Se täytti lupauksensa hyvin. Tosin minunkaltaiselle maito-ongelmaiselle se oli ehkä vähän liikaa... Tekisi mieli kokeilla jotain kasvispohjaista maitoa, kun niitä normaalistikin käytän. Ainoastaan palaminen hieman arveluttaa.

Nyt käynnistyi jouluviikko, joka tavallaan voisi nostattaa joulufiilistä entisestään. Valitettavasti flunssa hieman vaikuttaa olotilaan, joka on siis yhtä harmaa kuin keli ulkona. Pitäisi vielä tehdä jouluostoksia ja suunnitella herkkuja, mutta juuri nyt jaksan syödä vain viikonlopun suklaita. Tämä on vain joku sympatiaflunssa, koska lähipiiri on kipeänä. Toivottavasti sympatiat eivät kestä kauaa.

Jotta elämä ei olisi yhtä joulua, olen myös kovasti pohtinut vaunuja. Ei mikään helppo aihe. Ajattelin naputella hieman ajatuksia asiasta, kun hiljalleen alkaa muodostua jotain mielipidettä. Vaunurallia siis seuraavalla kerralla.

Nyt ihanaa jouluviikkoa kaikille!

p.s Tästä tuli jotenkin todella päiväkirjamainen merkintä suoraan ala-asteelta. "Rakas päiväkirja, tänään olin koulussa ja ruoaksi oli pinaattilättyjä."

p.p.s Olen tosiaan niin vanha, että puhun vielä ala-asteesta, vaikka nykään se taitaa olla alakoulu.

torstai 15. joulukuuta 2016

Raskaus ja kehonkuva


Juteltiin eilen kavereiden kanssa kiloista, mahoista ja raskauksista, näistä erikseen ja yhdessä. Päätinkin samalla naputella oman pienen purkauksen asiasta.

On aivan selkeää, että raskaana ollessa vatsa kasvaa, painoa kertyy ja kroppa hakee uutta muotoa. Hetken kropalla on aivan muu tehtävä, kuin mitä se on tähän mennessä tehnyt. Nyt se kasvattaa uutta ihmistä. Yhtä selkeää ei ole, että kuinka pää pysyy muutoksessa mukana.

Vaikka kuinka ajattelenkin kasvavan kehon supervoimana, pyöreän vatsan kauniina turvapaikkana vauvalle ja kertyneet kilot tärkeänä vararavintona, en silti kiellä, etteikö se aiheuttaisi myös muunlaisia tuntemuksia. Niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Housut puristaa, vanhat paidat kiristävät kummallisista paikoista, eikä mikään oikein istu päälle. Törmäilen ruokalassa muiden tuoleihin, kun en hahmota uutta leveyttäni. Kaikki ruumiinosat ovat vielä löydettävissä, mutta kohta varpaatkin katoavat näkökentästä. Toisina aamuina peilistä katsoo etäisesti tuttu hahmo, jolla on kuitenkin vieraan naisen vartalo.

Olen saanut kuulla kaikenlaisia vähemmän kauniita kommentteja kasvavasta vatsasta. Aika iso maha/mitä paksukainen/ootko Ronja huomannut kuinka paljon olet lihonut/hei läski/jätä ruokaa muillekin, kaikki kuultu. Luultavasti tulen kuulemaan niitä jatkossa vieläkin enemmän. Haluan uskoa, ettei kukaan tarkoituksella ole ilkeä. Kuitenkin vastaavanlaiset kommentit kolahtavat minuun todella ikävällä tavalla. Järkevä osa minussa muistuttaa, että kiloista (oli ne sitten välttämättömiä tai ylimääräisiä) stressaaminen on tyhmintä ja turhinta mitä voi tehdä. Nyt olisi paljon tärkeämpiäkin asioita mietittävänä ja myös nautittavana.  

Lisää hämmennystä omiin ajatuksiin toi kommentti pukeutumisesta. Tiivistetysti sisältö oli se, että raskaana ollessa ainoa hyväksyttävä vaatekappale on kaapu tai muu vastaava verho. Ilmeisesti kanssaihmiset häiriintyvät raskaana olevan kasvavasta kehosta, joten on parempi peittää kaikki. Kommentti sai minut sekä vihaiseksi että epätoivoiseksi. Kun ei muutenkaan ole ihan sinut uuden vartalon kanssa, ei ainakaan halua kuulla, että muutkaan eivät sitä halua katsella. En tiedä kumpi tuntuu pahemmalta, toisten muka vitsikkäät heitot vai se tosiasia, että joku ihan oikeasti ahdistuu ulkomuodostani?

Käyn jatkuvaa sisäistä keskustelua itseni kanssa muuttuvasta olomuodosta. Toisiaan ahdistun vaa’an luvusta ja muiden heitoista, enkä halua saada yhtään ylimääräistä katsetta vatsalle. Toisaalta taas haluan näyttää juuri siltä kuin raskaana ollessa näyttää, eikä peitellä tai häpeillä mitään. Pyöreitä muotoja on ehkä tullut vatsan lisäksi muuallekin, mutta mitä sitten? Kyllä ne kilot ja tissit imettämällä lähtee.

Heikkoina hetkinä koitan muistaa miespuolisen kaverin sanat ”raskaana oleva nainen on kauneinta maailmassa”. Niihin sanoihin haluan uskoa.



maanantai 12. joulukuuta 2016

Varmat raskausoireet

Kun maanantai on vain niin maanantai! Mikä kohtalon iva se onkin, että kaikki aina kasaantuu yhdelle päivälle, tai pahimmillaan yhdelle ajanjaksolle. Tänään onneksi harmitti lähinnä vain huonosti nukuttu yö ja hajonnut tietokone (tästä syystä esimerkiksi kuvia ei ole saatavilla). Jälkimmäinen tietenkin enemmän. Toivottavasti huoltotyyppi tekee nopeasti ihmeitä.

Kaivoin arkistoista kyhäelmän, jota olen listannut jo ennen omaa raskautta. Seuraavassa siis listattu varmat raskausoireet, joiden ilmestyessä ei edes testejä tarvitse tehdä. Jos siis yllättävä väsymys ihmetyttää, älä huoli, olet vain raskaana. (Eikä väsymys tule helpottamaan hetkeen.) Seuraavat pätevät erityisesti, jos olet yli 20-vuotias parisuhteessa elävä nainen.

Et juo alkoholia: Tämä on ihan klassikko! Jätä yksi viinilasi väliin ja saat merkitsevän katseen vatsalle. Yritä osoitella autoa pihassa ja selitellä lääkekuurista, mutta raskaanahan sinä olet.

Huono olo: Tämä on toinen varma merkki raskaudesta, etenkin jos erehdyt mainitsemaan etovasta olosta aamulla. Ihan vinkkinä, ei se huono olo koske ainoastaan aamuja. Ainoa turvallinen päivä huonolle ololle on maanantai, silloin voit naureskella menneestä viikonlopusta. Paitsi jos olet kieltäytynyt jonkun nähden viinilasista. 

Veto poissa: Väsymys tässä iässä tarkoittaa raskautta. Etenkin jos se on jatkuvaa. Stressin viemät yöunet ovat vain huonoja selityksiä.

Housut puristavat: Unohda pitsa ja pasta, jos haluat välttyä raskaushuhuilta. Ne meinaan leijuvat vielä pitkään ympärilläsi, paljon pidempään kuin pitsan valkosipulin tuoksu.

Pidät jotain söpönä: On aika, jolloin vauvan hymy tai pehmoinen nallepuku on söpö ja voit sanoa sen ääneen turvallisesti ja täysin neutraalisti. Jos olet ”siinä iässä”, vältä moista huokailua. Tämä ei välttämättä tarkoita vielä raskautta, mutta ainakin vauvakuume on akuutti.

Näihin ainakin itse olen törmännyt. Löytyykö muita selviä raskausoireita? (Aikaisemmin olen muuten listannut omia raskauden sivuoireita, ne ovat olleet ihan aiheellisia.) 

lauantai 10. joulukuuta 2016

Banaaniletut tattarijauhoista


Pidän hitaista aamuista ja maukkaista aamupaloista. Siinä mielessä siis olen aamuihminen. Haluaisin olla sellainen oikea aamuihminen, joka herää pirteänä kuudelta, viettää hitaan aamun, syö maukkaan aamupalan ja vielä jumppaakin joka päivä ennen töitä. Todellisuudessa herään mörkönä seitsemältä, teen vain kaiken pakollisimman ja syön aamupalan töissä läppärin kanssa. Siksi viikonloput ovatkin parhaita, sillä voi käyttää puoli päivää aamutoimiin!


Yksi viikonlopun aamupalaherkuista on banaaniletut. Yksinkertaisia tehdä, joskin paistaminen vie hetken. Olen sitä mieltä, että letut ilman jauhoja eivät ole lettuja. Ne perinteiset banaani- ja kananmunaversiot ovat oikeasti vain banaanimunakkaita.
Normaalisti käytän kaurahiutaleita, mutta tällä kertaa kokeilin tattarijauhoja. Kukaan ei pöydässä valittanut, joten oletan kokeilun onnistuneen.
Oma reseptini on "noin yhden suhde yhteen" eli yksi kutakin laatua yhtä syöjää kohden. Banaani (1kpl), kananmuna (1kpl) ja jauhot (n. 1dl) sekoitetaan keskenään ja massa maistetaan miedolla lämmöllä letuiksi. Tällä kertaa heitin mukaan myös kanelia ja kardemummaa. Lopputuloksena oli lähes korvapuustin makuisia lettuja!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kuulumisia

Ennen blogia tein muutamia periaatteita:

  1. Ei yli kahden päivän postaustaukoja. Haluan ylläpitää rutiinia kirjoittamisessa ja venyneet tauot tekevät aloittamisesta vaikeampaa.
  2. Ei kahta samaa aihetta peräkkäisissä postauksissa. Tämä on tietty harmi, kun luonnokset pursuavat vain ruokakuvia.
  3. Ei paineita tai pakkoa, vain fiilistä. Luonnollisesti tämä lausahdus kumoaa kaksi edellistä periaatetta.


Tänään mulle tuli olo, että haluan vain jaaritella. Kahden päivän postaustauko -sääntökin tuli rikottua, joten nyt on hyvä jatkaa vain fiiliksellä. Tuli muuten periaatteista mieleen, että olen listannut muutamia periaatteita äitiyteen liittyen. Koska kaikesta kokemattomana on hyvä listata nyt asioita, joita ei ainakaan tule tekemään. Samalla kuitenkin tietää, että parin vuoden päästä nauraa nykyiselle itselleen, kun lapsi pelaa iPadilla kolmatta tuntia naama täynnä suklaata ja itse lappaa einespinaattilättyjä kylmänä. Mutta kyllähän sitä hienoja periaatteita tulee olla.

Periaatteista joskus myöhemmin lisää, nyt ihan vain kuulumisia ja täysin irrallisia ajatuksia.

(Alku)raskauden megalomaaninen väsymys on täällä taas. Päässä liikkuu tällä hetkellä ehkä kaksi aivosolua, sillä muut ovat menneet nukkumaan. Taitavat herätä seuraavan kerran vasta vuosien kuluttua elleivät muumioidu kokonaan.

Aivosolut löysivät tänään toisensa yhden kerran. Silloinkin paistoin miehelle jauhelihaa ja aloin miettimään, että millainen ruokavalio meidän lapselle tulee. Itse olen kasvissyöjä. Lähtökohtaisesti haluan lapsen syövän monipuolisesti ja terveellisesti, liikoja nirsoilematta. Antaako oma "nirsoilu" lihan suhteen kuitenkin huonon mallin? Miten perustelen hänelle, että kaikkea pitää maistaa vaikka äiti ei itse niin tee? Tai jos lapsi ei haluakaan syödä lihaa ja syötän hänelle normaalia enemmän papuja, pitävätkö kaikki minua tiukkapipoisena ituhippi-äitinä, joka aivopesee lastaan?

Ostin Elsalle talvitöppöset, etteivät tassut palele niin paljoa. Eilen oli kovempi pakkanen, joten hän sai tossut jalkaansa. Ei arvostanut. Sen sijaan minä olen nauranut vielä tänäänkin videolle, jossa Elsa yrittää loikkia tossut tassuissaan. Hulvaton. (Ennen tätä koiraa en oikein ymmärtänyt koirien pukemista. Nyt sen sijaan ymmärrän, että joitakin on pakko suojata pakkaselta. Balettipukua en kuitenkaan ole ostamassa.)

Shoppailin myös joulujuttuja. Muutama koristetyyny sohvaa täyttämään ja kuusenkoristeita sitäkin enemmän. Joulukuusta ei vielä ole, enkä tiedä kuinka sellainen tulee juttuun Elsan kanssa. Haluan kuitenkin yrittää.

Joulusälästä innostuneena aloin suunnitella pikkujouluja ja joululle menua. Niin paljon reseptejä ja niin vähän aikaa! Jotkut viisaat tietenkin tekevät jouluruokia koko kuukauden, mutta itsellä menee puolet ajasta pelkästään suunnitteluun. Aattona olen kuitenkin aivan ehdottamasti äidin perinteisen herkkupöydän ääressä.


Nyt ihan tosissani harkitsen nukkumista. Olen jälleen askeleen lähempänä mummoelämää.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Munakoisopizzat

Minulla on ollut arkistoissa jo pitempään, jopa ennen blogia, teksti "odottava nainen on julkinen eläin". Eilen taas naputtelin tekstiä raivolla, mutta päätin vielä lykätä sen julkaisua. Verenpaine on ehkä hieman liikaa koholla (mitattiin ihan neuvolassa) asian tiimoilta, joten parempi keskittyä nyt johonkin rauhallisempaan asiaan. Kuten syömiseen!


Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa munakoisopizzoja, vaikka kaveri kehui niitä jo alkusyksystä. Ollut muka liian raskasta ostaa munakoisoa ennen tätä päivää. Tästä siis kaikille hyvä viikonlopun ruokavinkki:

Resepti on Virpi Mikkosen Kiitos hyvää pikaruokaa -kirjasta. Ohjeen mukaan tästä tulee kahden hengen annos.

1 iso munakoiso
oliiviöljyä
kuivattua oreganoa
suolaa
mustapippuria
tomaattipyrettä
kirsikkatomaatteja
basilikaa
2dl juustoraastetta, alkuperäisessä reseptissä oli mozzarellaraaste, itse kokeilin vegaania pizzajuustoa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa munakoiso noin 1 cm paksuisiksi siivuiksi pitkittäin. Itketä siivut halutessasi. (En ollut aikaisemmin käsitellyt munakoisio (?!), joten itketin varmuuden vuoksi, ensi kerralla koitan ilman.)
Levitä munakoisot leivinpaperin päälle uunipellille. Sivele siivut oliiviöljyllä ja ripottele päälle mausteet. Paista siivuja uunissa kunnes ne alkavat pehmetä, noin 15 minuuttia.
Lisää siivuille tomaattipyre, juustoraaste, basilika ja viipaloidut kirsikkatomaatit. Paista pizzoja kunnes juusto on sulanut. Tarjoile heti!

Vegaaninen pizzajuusto oli itsellä nyt ensimmäistä kertaa kokeilussa. Ei ole tietenkään mozzarellan voittanutta, mutta tämäkin yllätti ihan positiivisesti.

Pitäisi kokeilla muitakin "trendipizzoja", toisi vaihtelua pakastinaltaiden Ristoranteen.

Mukavaa viikonloppua!