maanantai 7. marraskuuta 2016

Ensimmäinen postaus


Tämä on tarina siitä, kuinka kolmeakymppiä lähestyvä nuori nainen kokee lähiövalaistumisen.
Hän muuttaa rivariin, hankkii koiran, huomaa olevansa raskaana, haaveilee tilavammasta autosta, opettelee paistamaan lettuja ja ostaa fiksun tuulitakin (sekä heijastinliivin).

Oman vitsikkään lisänsä tarinaan toisi kaupunkilaistausta. Kuinka pesunkestävä citynainen selviäisi korkokengissä hiekkalaatikon reunalla? Valitettavasti nainen on kuitenkin pohjimmiltaan ihan maalaistyttö, joka vain vietti olosuhteiden pakosta muutaman kerrostalovuoden palveluiden keskellä. Uutta asuntoa etsiessä tärkeimmäksi kriteeriksi nousi metsän läheisyys. Mikä tietenkin on melko helppoa puska-Suomessa.

Lähiöelämä tuo uusia haasteita (kauanko kuuluu jutella naapurin kanssa, kun hakee postia tai kuka tekee lumityöt), mutta myös iloja (koiran voi päästää takapihalle vahtimaan ja yläkerrassa metelöi vain varikset). Onneksi iloja on tähän mennessä ollut enemmän, eikä kerrostaloelämän jättäminen ole kaduttanut hetkeäkään. Samalla tämä tuntuu olevan vain välietappi kohti Kannustaloa ja pihamaata.

Lähiöunelmat pääsevät valloilleen ikuisen haaveilijan taloudessa. Kun suunnittelee illallista pellavalautasliinoilla, mutta lämmittääkin pakastepitsan. Kun metsästää täydellistä mattoa kuukausia ja päätyy Elloksen tusinatuotteeseen. Kun haaveilee rentouttavasta metsälenkistä, mikä päättyy kuitenkin kuraisen koiran kierimiseen vaalealla sohvalla. Toisin sanoen tämä on tarina haaveilun ja arkirealismin tasapainosta.

6 kommenttia:

  1. 😍😍 Vakkarilukija moi, näitä on ootettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaista parhain ja uskollisin lukijani, tervetuloa!! <3

      Poista
  2. Otti muuten sydämestä ensimmäinen lause, "kolmeakymppiä lähestyvä nuori nainen".Kääks! Nuoren naisen mä vielä allekirjoitan ja ALLEVIIVAAN, mut kolmenkympin sijoitan tonne..tulevaisuuteen. :DD Itsekin maalaistaustan omaavana (että mä inhoon tota sanaa..), sittemmin kaupunkilaistunut ja nykyään pihamaasta ja metsän läheisyydestä nauttiva NUORI NAINEN pohtii samoja kysymyksiä. Pitääkö niille naapureille jutella ollenkaan jos ei jututa?? Tuleeko taloyhtiön kokouksissa vihaisia mulkaisuja? Kuinka paljon jouluvaloja saa laittaa pihalle? Anteeksi jos innostut kun saat kommentteja, ja täällä hölisenkin vain minä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, toistaiseksi oot varmaan ainoa, joka osaa kommentoida eli anna palaa :D
      Muakin kirpaisi tuo "kolmeakymppiä", joten oli pakko lisätä NUORI sinne väliin. Nuoriahan tässä vielä ollaan, eikös?
      Pienen paniikin kyllä sain tosta kommentista. Mulla ei ole jouluvaloja lainkaan mietittynä saati laitettuna?!?! Kohta tulee kriisi. (Enkä kyllä kysy naapureilta, että häiritseekö :D)

      Poista
  3. Voi ihana Ronja!! 😍❤️ Täällä ollaan yhdessä samojen mietteiden äärellä! Ihanaa lukea sun juttuja!!

    VastaaPoista
  4. Pitäis hei nyt vaihtaa niitä mietteitä enemmän ;)

    VastaaPoista