tiistai 19. syyskuuta 2017

Syitä olla bloggaamatta

Postaan todellisuudessa melko usein. Päivittäin kirjoitan juttuja ja ideoin uusia aiheita. Valitettavasti kaikki tulee tehtyä lenkillä omassa päässäni. Ajatuksesta toteutukseen menee melko kauan. Esimerkiksi tähän listaukseen on mennyt kolme viikkoa...

1. Unohtuneet salasanat, vaikka niitä ei montaa olekaan. Tietty nekin vähät olisi helpompi muistaa, jos salasanan vaatimukset eivät olisi niin pitkiä. Pitää sisältää isoja ja pieniä kirjaimia, mutta ei mitään skandinaavista, pitää olla numeroita ja erikoismerkkejä, mutta ei mitään pisteitä. Vielä kun mukaan pitää sisällyttää muutama hieroglyfi ja savumerkki.

2. Kamerassa on vain kuvia suloisesta vauvasta, joten kuvituskuvat puuttuvat. Minkäs sille voi, että oma vauva on vain niin kuvauksellinen.

3. Krooninen univaje haittaa aivotoimintaa. Muun muassa lauseenrakennus tuntuu haastavalta. Lisäksi pitäisi kirjoittaa oivaltavaa ja hauskaa tekstiä. Tämän hetkinen taso on luokkaa "söin lounaaksi suklaalevy". Se vasta hauska tarina onkin.

4. Aikaa kuluu jo vauvaa katselemalla. Ja viihdyttämällä. Ja syöttämällä, nukuttamalla, hoitamalla...

5. Sormet eivät taivu näppäimistölle. Koko kroppa on muutenkin jumissa ja kankea, mutta pienet näppäimet ja jäykät sormet ovat ehkä huonoin yhdistelmä.

6. Kokkaukset on syöty ennen kuvaamista. Sitä joko unohtaa kuvata, on liian nälkäinen miettimään kuvausvaloja tai oikeasti ei ole aikaa, pitää vain hotkia jotain ennen häiriöitä. Ja suklaalevyjä jokainen nyt on muutenkin nähnyt.

7. Tulee kertoneeksi joko liikaa tai liian vähän. On jotenkin vaikea löytää raja kiinnostavuuden ja paljastelun väliltä. Äitiydestä on hankala kirjoittaa loukkaamatta toisen (vauvan) yksityisyyttä
tai muiden (äitien) näkemyksiä. Toisaalta taas on tylsä kirjoittaa vain mustikkapiirakasta, koska interwebbi on täynnä mustikkapiirakkareseptejä.

8. Jäin koukkuun virkkaamiseen.

9. Yhden naisen viihdytystoimiston resurssit ei riitä nettimaailmaan, liveyleisö vaatii kaiken. Toisaalta voisin kokeilla kahden kärpäsen taktiikkaa ja kuvata päivän loikkimiset, laulamiset ja lässytykset, jonka jälkeen ladata  video blogiin. Videohan tuntuu muutenkin syrjäyttävän perinteiset blogit.

10. Unelmien poikamies sisarsarjoineen on vienyt minut rinnakkaistodellisuuteen. Päätettiin kaverin kanssa urakoida kaikki Ruutuplussan unelmat. Aika raskas urakka.

Näistäkin tekijöistä huolimatta haluan kirjoittaa ja joskus jopa julkaista.

lauantai 26. elokuuta 2017

Puoli vuotta äitinä


Vuosi sitten ultrassa näkyi epämääräinen valkoinen möhkäle. Kätilö sanoi sen olevan sikiö. Luultavasti kätilö olisi siinä vaiheessa voinut osoittaa maksaa ja olisin uskonut höpinät. Kun kuitenkin kuvaan ilmestyi sykkivä asia, ymmärsin sen olevan pieni sydän. Möhkäle oli elävä, kehittyvä asia. Meidän vauva.

Nyt meidän vauva on puolivuotias. Tuntuu käsittämättömältä, että vauva on jo niin vanha. Olen ollut puoli vuotta äiti ja vauvavuotta on enemmän takana kuin edessäpäin. En muista kunnolla ensimmäisiä kuukausia, joten ajankulu tuntuu entistä hurjemmalta.

Puoleen vuoteen on mahtunut niin paljon uutta tietoa, tapahtumia ja tunteita. Olen kirjoittanut melko vähän ylös. Se on samalla hyvä ja huono asia. Kaikki tärkeät etapit, kuten ensimmäinen hymy, on kirjattu ylös. Tunnepuolen olen jättänyt pois, vaikka myöhemmin voisi olla mukava naureskella hämmennykselle. Mukana on kuitenkin ollut niin paljon tummia tunteita, että niiden muistoja en kaipaa.

Äitiys on erittäin tunteellista puuhaa. Se on ääripäitä, kaikkea laidasta laitaan. Aivan kuin olisi tunteiden vuoristoradasta, jolla ei ole loppua. Ajelu vain jatkuu läpi päivät ja yöt (ja etenkin öisin vaihtelut ovat suurimmat). Olen muutenkin tunneihminen, mutta väsymys ja hormonit tuovat vielä oman lisänsä. Ikinä ennen en ole pelännyt näin paljoa, tuntenut näin suurta riittämättömyyttä tai huolta seuraavasta hetkestä, ollut näin alakuloinen ja itkuherkkä. 

Toisaalta taas en ole koskaan ennen pakahtunut samalla tavalla onnesta, rakkaudesta, ilosta ja ylpeydestä. Ymmärrän nyt paremmin ihmisiä, jotka täyttävät sometilinsä lapsillaan. Minäkin haluaisin näyttää kaikille videon, jossa vauva natustelee kurkkua. Hän on niin suloinen ja taitava.

Meidän puolivuotias on jo osaava, touhukas, humoristinen tapaus. Hän pitää erilaisia ääniä, etenee tavallaan, nukkuu vaihtelevasti, syö persikkaa ja sylkee muun, kiinnostuu kaikesta, mitä koira tekee ja hurmaa ihmiset silmillään. Olen saanut seurata pienen ihmisen kasvua aivan aitopaikalta. On päiviä, jolloin lähinnä vastaanotan pulautuksia ja kyseenalaistan kyvykkyyden toimia äitinä. Niistäkään huolimatta en vaihtaisi tätä kokonaisuutta.

Olen kiitollinen, että Suomessa vanhemmilla on mahdollisuus olla kotona lasten kanssa, eikä heti tarvitsi kiirehtiä töihin. Itse nimittäin toivon, että saisin olla vielä pitkään kotiäitinä. Etenkin nyt kun alkaa tuntua siltä, että homma jopa toimii.

Seuraavaksi tulee postaus, joka käsittelee syitä olla bloggaamatta. Siinä ehkä selittyy myös kuvituskuva.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

5+1 matkahaavetta


Äiti tuli vahtimaan poikaa ja fiksumpi varmaan käyttäisi ajan lepäämiseen. Minä halusin kuitenkin tehdä kuvankäsittelyä, koota viime vuoden kesälomalta kuvakirjaa ja postata. Siivosin myös jääkaapin. Aika hyvin käytetty vapaa-aika siis.

Olen taas muutamana yönä harrastanut Pinterest-matkailua. Se on ihan kätevä tapa matkustaa, voi vaan fiilistellä ja joskus jopa toteuttaa. Esimerkiksi viime vuoden lomamatka sai alkunsa ihan vain yhden kuvan perusteella.

Tällä kertaa mulla on ollut muutamia haavekohteita, joita olen fiilistellyt Pinterestin kauniissa maailmassa. On sieltä muutama spesifimpi tärppikin noussut.


1. Lofootit ovat olleet matkushaaveena kyllä jo useamman vuoden. Mahdollisena matkakohteena ne ovat olleet jo parina kesänä, mutta lopulta syrjäytetty. Tänä vuonna Lofooteista on tullut suorastaan pakkomielle.

2. Montenegro oli viime vuonna pitkään ykköskohde. Kunnes löytyi paremmat lennot Pohjois-Italiaan. Nyt Montenegro tuntuu olevan suuressa nosteessa, mistä kertoo muun muassa TUIn uutuspakettimatka. Vauvan kanssa matkatessa joku pakettimatkakin kuulostaa ihan hyvältä.

3. Slovakia on myös viime keväänä idealistalle noussut haave. Slovakiaan pitäisi päästä vaeltamaan, sillä maisemat ainakin ovat kohdillaan.

4. Slovenia on tästä listauksesta ainoa puhdas Pinteres-bongaus. Yksi lomamatka Bled-järvelle, kiitos.

5. Itävalta oli viime vuonna välietappi vain yhden hampurilaisen verran. Sieltä kuitenkin löytyy vuoria, jotka minua viehättää. Haluaisin siis matkata sinnekin vielä ihan ajan kanssa.


+1 Italia! Viime vuonna tosiaan vietettiin aikaa Pohjois-Italiassa, mutta sieltä löytyisi niin paljon muutakin nähtävää. Instagramia selaamalla ei voi välttyä Cinque Terren kuvilta ja nyt vielä tutut ovat sinne lähdössä. Lisäksi ikisuosikki Toscana, kaupungeista Rooma ja Milano, kyllähän näitä löytyy. Etenkin kun Pohjois-Italian vuorillekin voisi vielä palata.

Toistaiseksi kuitenkin taidan tyytyä Pinterest-matkailuun. Se on kuitenkin ilmaista ja erittäin helppoa vauvan kanssa.