keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

5+1 matkahaavetta


Äiti tuli vahtimaan poikaa ja fiksumpi varmaan käyttäisi ajan lepäämiseen. Minä halusin kuitenkin tehdä kuvankäsittelyä, koota viime vuoden kesälomalta kuvakirjaa ja postata. Siivosin myös jääkaapin. Aika hyvin käytetty vapaa-aika siis.

Olen taas muutamana yönä harrastanut Pinterest-matkailua. Se on ihan kätevä tapa matkustaa, voi vaan fiilistellä ja joskus jopa toteuttaa. Esimerkiksi viime vuoden lomamatka sai alkunsa ihan vain yhden kuvan perusteella.

Tällä kertaa mulla on ollut muutamia haavekohteita, joita olen fiilistellyt Pinterestin kauniissa maailmassa. On sieltä muutama spesifimpi tärppikin noussut.


1. Lofootit ovat olleet matkushaaveena kyllä jo useamman vuoden. Mahdollisena matkakohteena ne ovat olleet jo parina kesänä, mutta lopulta syrjäytetty. Tänä vuonna Lofooteista on tullut suorastaan pakkomielle.

2. Montenegro oli viime vuonna pitkään ykköskohde. Kunnes löytyi paremmat lennot Pohjois-Italiaan. Nyt Montenegro tuntuu olevan suuressa nosteessa, mistä kertoo muun muassa TUIn uutuspakettimatka. Vauvan kanssa matkatessa joku pakettimatkakin kuulostaa ihan hyvältä.

3. Slovakia on myös viime keväänä idealistalle noussut haave. Slovakiaan pitäisi päästä vaeltamaan, sillä maisemat ainakin ovat kohdillaan.

4. Slovenia on tästä listauksesta ainoa puhdas Pinteres-bongaus. Yksi lomamatka Bled-järvelle, kiitos.

5. Itävalta oli viime vuonna välietappi vain yhden hampurilaisen verran. Sieltä kuitenkin löytyy vuoria, jotka minua viehättää. Haluaisin siis matkata sinnekin vielä ihan ajan kanssa.


+1 Italia! Viime vuonna tosiaan vietettiin aikaa Pohjois-Italiassa, mutta sieltä löytyisi niin paljon muutakin nähtävää. Instagramia selaamalla ei voi välttyä Cinque Terren kuvilta ja nyt vielä tutut ovat sinne lähdössä. Lisäksi ikisuosikki Toscana, kaupungeista Rooma ja Milano, kyllähän näitä löytyy. Etenkin kun Pohjois-Italian vuorillekin voisi vielä palata.

Toistaiseksi kuitenkin taidan tyytyä Pinterest-matkailuun. Se on kuitenkin ilmaista ja erittäin helppoa vauvan kanssa.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Miten puhe muuttuu äitiyden myötä?


Moni asia muuttuu lapsen myötä. Olisin osannut aikaisemmin luetelle, että unirytmi muuttuu, samoin spontaanius katoaa. Sen sijaan en osannut arvata, että kuinka paljon oma puhe muuttuu.

1. Äiti/me: Riippuen siitä kenelle puhutaan, käytetään nimitystä äiti tai me. Vauvalle puhutaan äitinä, muille meistä. "Äiti on tässä näin!" Kysyttäessä huomisia suunnitelmiani, vastaus tulee monikossa "meillä on pilatesta".

2. Oman tekemisen selostaminen: "Äiti valikoi jotkut kivat vaatteet", "äiti tässä tyhjää astianpesukonetta", "äiti värittää nyt"... Ihan kaikki tulee selostettua, vaikka se tuskin lisää vauvan ymmärrystä päivän tapahtumista.

3. Sanojen unohtaminen: Ihan yksinkertaisten keskusteluiden käyminen voi olla välillä hankalaa, kun sanat vain katoavat. "Se viileä juttu, johon laitat ruokaa", entisessä elämässä olisin toki puhunut jääkaapista.
Myös kirjoittaminen tuntuu haastavalta. Luultavasti moni alakouluikäinen tuottaa värikkäämpää tekstiä. (Aluksi edellinen lause kuului seuraavasti: Myös kirjoittaminen tuntuu haastavalta, kun tuntuu, että kirjoittaa samalla tavalla kuin lapsi. Eh...)

4. Aiheet supistuvat: Kun päivät pyörivät vain yhden asian ympärillä, vaikuttaa se tietenkin myös juttuaiheisiin. Kerran toki havahduin siihen, että selostin Selviytyjien vehtailuja suu vaahdossa. Ehkä jatkossakin pysyn vain suosikkiaiheessa, vauvassa.

5. Toisto lisääntyy: Syy on osittain edellisessä kohdassa ja osittain siinä, ettei vain muista mistä on jo puhunut.

Oma onni tietenkin, etten ennenkään puhunut pohtivasti politiikasta tai tarinoinut taitavasti tieteestä.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Leivontapakkomielteitä

Olen viime aikoina innostunut taas oikein kunnolla leipomisesta. Syitä tähän on pari. Ensinnäkin himoitsen kaikkea makeaa tällä hetkellä ihan epäterveellisen paljon. Toinen hyvä syy on se, että vauva rauhoittuu uunin hurinaan. Ensimmäisen syyn voisin jo unohtaa, mutta sokerihammas on liian himokas.

Leipominen on tällä hetkellä melkein pakkomielteistä. Tai ehkä ennemminkin suunnittelu on pakkomielteistä. En esimerkiksi pysty nukkumaan, kun mietin millaisia kakkuja haluaisin tehdä. Epäonnistuneita, jos äitienpäiväkakkua katsotaan.

Kuvan yksisarvismuffineja himoitsin pari viikkoa. Lopulta sain jotain väkerrettyä, vaikka sateenkaarikuorrute jäikin tekemättä. Lisäksi sarvi on enemmänkin tuollainen fallossymboli, joten metsään mentiin tälläkin kertaa.

Leipomisen puolesta puhuu myös tulevaisuuden tavoite. Häpeilemättä haluan olla paras futisäiti. Pestä kaikki ruohotahrat, järjestää pillimehusponssit lähikaupasta ja leipoa muutakin kuin mokkapaloja. Sitä ennen tosin olisi hyvä opetella tekemään edes ne mokkapalat kunnolla.

Tällä hetkellä suurinta kuumotusta aiheuttaa donitsit. Kaveri meni vielä mainitsemaan, että hänellä on jo donitsipelti. Odotan innolla ja jännityksellä donitsikuvia, koska sitten viimeistään sorrun minäkin ostoksille. Viime yön selasin jo Pinterestiä kuorrutteet mielessä.

Makeaa viikonloppua!